Multimediallista pohdintaa

(Tämä blogiartikkeli kuuluu multimedian kurssin suoritukseen)

Oma kokemukseni multimedian käytöstä on melko rikas ja erittäin positiivinen. Nuorempana väsäsin paljon erilaisia mediapläjäyksiä, jotka tuottavat iloa vielä tänäkin päivänä. Nämä projektit toteutettiin vapaa-ajalla kavereiden kanssa. Peruskoulussa olen tehnyt tasan kaksi lyhytelokuvaa, joiden tekeminen oli kankeaa ja tylsää. Koin, että luovuuttamme rajoitettiin keskittymällä tekniseen puoleen.

Jo kolmevuotiaana minulla alkoi koko lapsuuden läpi jatkuva radiojuontajan ura. Nauhoitimme kavereiden kanssa loistavia haastatteluja, visailuja ja lauluja. Kun ala-asteen lopulla saimme käyttöömme videokameran, monta vuotta lempiharrastuksemme oli omien videoiden tekeminen. Teimme draamasarjoja, reality-ohjelmia, missikisoja, uutisia, visailuohjelmia, ostos-tv:tä, musiikkivideoita.. Emme osanneet editoida videoita, joten opimme melko taitaviksi kikkailemaan kameran kanssa. Etenkin musiikkivideon eri kohtausten ’’leikkaaminen’’ yhteen pelkällä kameralla oli melko haastava homma.

Olen nyt vanhemmalla iällä jo melkein tunnettu todellisena teknologian vastustajana. Edelleenkin olen sitä mieltä, että lasten on hyvä käyttää aikaansa johonkin kehittävään, ei aivoja turruttavaan toimintaan. Teknologian avulla voi toki kehittää itseään ja olen sitä mieltä, että se on yksi väylä purkaa luovuutta siinä missä käsin piirtäminen.

Tekijänoikeudet ovat olemassa syystä ja kunnioitan sitä. Olen ollut nuoresta asti piratismia ja laitonta kopioimista vastaan. En halunnut ladata laittomasti musiikkia, koska se oli minusta verrattavissa cd-levyn varastamiseen kaupasta. Näinhän moni ajattelikin muinoin. Kun nyt kuitenkin olen alkanut tutustumaan lähemmin tekijänoikeuksiin opettajan työssä, minua on hieman alkanut kismittämään koko homma. Tekijänoikeudet hidastavat ja hankaloittavat opettajan työtä hirveästi!

Toisaalta nyt kun olen tutustunut esimerkiksi creative commons –sivustoon, olen tajunnut, että netti on pullollaan vapaasti käytettävää oppimateriaalia. Helpoin ja tutuin tapa jonkun asian havainnollistamiseen olisi tänä päivänä varmaankin monelle opettajalle youtube-videon esittäminen. Mutta on monia sivustoja, joista videoita saa poimia opetukseen. Creative commons –sivu toimii hakukoneena, josta voi etsiä vapaata materiaalia netin syövereistä. Esimerkiksi sivulta voi etsiä musiikkia jota voi vapaasti soittaa vaikkapa kuvaamataidon tunnilla taustalla. Soundcloud on laadukas musiikinjakosivusto, josta kuuntelen silloin tällöin aloittelevien artistien omia tuotoksia. Sivustoa voisin käyttää myös opetuksessani.

Opettajan tekijänoikeus –sivustoa selaillessani eteeni tuli niin monta kieltoa, käskyä ja ehtoa että menin täysin pyörälle päästäni. Luulenpa, että käytännössä opettajat eivät ole kovin tarkkoja tekijänoikeuksien kanssa. Toiminta voi luokkahuoneessa olla laitonta, sitä ei käy kieltäminen. Mutta silti itsekin kallistun vähän siihen hällä väliä –porukkaan.

Lasten lisääntynyt netinkäyttö vaatii myös opettajilta perehtymistä asiaan. Opettajan täytyy olla tietoinen netin riskeistä opettaakseen lapsia ja nuoria sen oikeanlaiseen käyttöön. Aika hyvin minun mielestäni opettajat ja kasvattajat tästä tehtävästä nykyään suoriutuvatkin. Koulussa olisi hyvä varata aikaa nettiturvallisuuden käsittelylle. Asioista tulisi keskustella asioina, ei tuomitsevasti ja syyttävästi tai liiaksi pelotellen. Lapset olisi hyvä herätellä ajattelemaan internetin käsitettä. Sitä, ettei internetiä voi kontrolloida eikä siellä esiintyvän tiedon todenperäisyydestä ole aina tietoa.

Lapsille tulisi myös tähdentää, että vaikka netissä voi piiloutua anonyymin nimimerkin taakse, se ei poista vaatimusta vastuullisesta käyttäytymisestä. Samat moraaliset normit pätevät myös netissä. Toisen pilkkaaminen virtuaalisesti satuttaa yhtä paljon kuin kasvotusten pilkkaaminen.

Tällaista pohdintaa tänään. Ihanaa kevättä lukuisat lukijani!

Berenike

Pimp my pants!

Yoyoyo!

Tänään aloitin ja lopetin tuunaustyöni. Pakersin sen kanssa neljä tuntia putkeen ja valmista tuli. Olen sortseihin melko tyytyväinen, vaikka pieniä epätäydellisyyksiä niissä onkin.

 Aloitin hommat purkamalla farkuista sivusaumat. Sen jälkeen katkaisin lahkeet ja siistin saumat langanpätkistä.

Tämän jälkeen leikkasin sopivat suikaleet lahkeesta leventämään sortseja. Halusin muotoilla suikaleet vartaloni mittojen mukaan, joten mittasin omaa kroppaani ja alkuperäisiä farkkuja. Mittasin oman vyötärön ympäryksen, lantion ympäryksen sekä reiden ympäryksen leveimmästä kohdasta. Tämän jälkeen otin samat mitat farkuista ja näiden mittojen avulla laskin, kuinka leveä lisäsuikaleen tulee mistäkin kohdasta olla.

Mittailujen ja leikkaamisen jälkeen laitoin suikaleet nuppineuloilla kiinni farkkuihin ja aloin saumuroimaan. Jätin ylös reilusti kääntövaraa, jotta saisin tehtyä mahdollisimman siistin jatkeen vyötärökaistaleelle.

Tältä sortsit näyttivät ensimmäisen ompelun jälkeen. Sovitin niitä, ja ne eivät istuneet ollenkaan. Totesin, että takimmaisesta sivusaumasta täytyy ottaa vielä reilusti sisään. Etummaisesta saumasta olisin myös halunnut ottaa, mutta taskuissa olevat nepparit tulivat vastaan. Monien sovitusten ja ompelukertojen jälkeen sain kuin sainkin farkut kuta kuinkin istumaan. Koska housut olivat ensimmäistä kertaa päälläni tänään, niiden matala vyötärö tuli minulle yllätyksenä. Kauhistuin vähän, kuinka pystyn niillä istumaan, mutta onhan noita matalia housuja tullut pidettyä nuorempana. Ehkä se vielä onnistuu tyylikkäästi, jos tungen paidan housujen sisään ja laitan jonkun kivan vyön. 

Seuraavaksi ompelin vyötärökaitaleen. Taitoin vain reunan pari kertaa ja ompelin kaksoisneulalla. Totesin, että sauma ei ollut kovin luotettavan oloinen, joten hurautin vielä toisen kerran. Lanka oli tummansinistä, joten ylimääräinen tikkaus ei näy. En halua kuitenkaan, että housut ratkeavat päälläni. 

Viimeisenä viimeistelin lahkeet. Halusin käyttää samaa perinteistä farkkutyyliä, kuin sisäsaumoissa on käytetty. Tikkasin lahkeet kaksoisneulalla niin, että ylempi lanka on vaaleanruskea ja alempi sinapinkeltainen. 

   

Kokonaisuutena olen tyytyväinen työhöni. Uskon, että tulen käyttämään näitä sortseja kesällä. 

Tämä saattaa olla viimeinen postaukseni tältä erää. Teillä jää minua varmaan hurja ikävä. Ehkä tapaamme jälleen uusissa merkeissä. Tältä erää, hauskaa kevättä!!

Berenike

Suunnitelmat uusiksi

Moi!

Nyt meni suunnitelmat uusiksi. Totesin, ettei edellisessä postauksessa esittelemäni mekon tuunaus ole käytännössä mahdollinen, joten vaihdoin suuntaani. Mekossa oli yksinkertaisesti liian vähän kangasta mihinkään tuunausprojektiin. Pieni paniikki on alkanut hiipiä mieleeni, koska kuten jo aiemmin sanoin, kriteerit vaatteen löytämiselle ovat aika kovat. No, tänään menin vielä kerran kirpputorille missionani löytää uusia vaate. Päätin, etten tule kaupasta ulos ennen kuin riepu on löytynyt. No, löytyihän se. Nimittäin farkut. 

Keksin oivan oppimisprojektin, nimittäin farkkujen levennyksen ja lyhennyksen. Teen näistä itselleni kesäksi farkkusortsit. Ne ovat aivan liian pienet, joten otan lahkeista suikaleet, aukaisen sivusaumat ja lisään suikaleilla housuihin leveyttä. Haluan niistä istuvat, joten saatan muotoilla suikaleet niin, että housut kapenevat vyötärölle. Minusta lahkeensuut olisivat kaikkein hienoimmat hapsuisena, ompelemattomina. 

Päivitän pian projektin kulusta. Siihen asti, näkemisiin rakkaat (lukemattomat) lukijani!

Berenike

Out with the old, in with the new..

Heissan!

Nyt se löytyi! Turkuun asti piti matkustaa, että löysin tämän mekon seuraavaa käsityöprojektia varten. Minähän olen etsinyt sopivaa vaatetta koko hiihtoloman ja kiertänyt suunnilleen jokaisen kirpparin, kierrätyskeskuksen ja spr:n Oulun seudulla tuloksetta. Yllättävän vaikeaa löytää vaate, joka täytti kaikki kriteerit. Kankaan tuli olla joustavaa ja siitä täytyi lopputuloksena kuoriutua alaosa. Lisäksi halusin tientenkin tehdä sellaisen vaatteen, jota myös tulen käyttämään. 

No, tällaisen mekon löysin Turusta Manhattanin kirpputorilta:

Kuvan laatu on vähän kehno, mutta ehkä tuosta saa kiinni mekon ideasta. 

Mekko on siis trikoota ja aion tehdä siitä hameen. Katkaisen siis mekon vyötäröltä ja teen uuden vyötärönauhan siihen. Tällä hetkellä mekossa on kuminauhakiristys vyötäröllä, mutta haluan siihen ehkä jotain näyttävämpää. Tarkempaa suunnitelmaa laitan tänne myöhemmin. Tällä hetkellä tiedän sen verran, että haluan hameesta hiukan pidemmän. Ja haluan laittaa alle jonkunlaisen vuorikankaan, koska kangas itsessään on hiukan läpinäkyvä. 

Nyt alan suunnittelemaan tarkemmin hameen rakennetta ja käyn kangaskaupassa kurkkimassa kankaita ja muita tarvikkeita.

Berenike

done did it!

Heippa!

Kirjoitan tämän vähän jäljessä, koska minulla on ollut vaikeuksia nettiyhteyteni ja muistini kanssa. Sain tosiaan perjantaina mekkoni valmiiksi, niin kuin arvelinkin. Hurauttelin kaksoisneulalla tikkauksia ja sovitin helman ja se olikin sitten siinä. Tässä se tulee:

En ole varma, näyttääkö se vähän sellaiselta sairaalamekolta. Tai onko se vähän iso ylhäältä. Mutta kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen, että se on valmis. Ja siis aion todellakin mekkoa käyttääkin! Kyllä siitä ihan kiva tulee, kun sen asustaa oikein.

Tykkään kankaan laskeutuvuudesta ja paksuudesta, antaa armoa epätäydellisyydelle.

Tänään ajattelin käydä taas kirppareilla metsästämässä vaatetta seuraavaan tehtävään. Sen täytyy olla joustavaa kangasta ja siitä täytyy tulla alaosa. Rajoittaa todella paljon! No, jospa tänään olisi parempi tuuri.

Ihanaa päivää kaikille!!

Berenike